Yhdessä kasvamaan!

Lapsi tuo tullessaan iloa ja työtä sekä suuren vastuun kaikkine kysymyksineen, miten tukea hänen kasvuaan ja kehitystään eri vaiheissa tasapainoiseksi aikuiseksi. Lapsi haastaa aikuisen kohtaamaan tunteiden koko kirjon: rakkauden ja hellyyden, ilon, surun, pettymyksen, kiukun, kateuden sekä tarvitsevuuden. Lapset haastavat myös aikuista kasvamaan: kohtaamaan itsensä, sisäisen lapsensa ja vierellä kasvavan jälkikasvunsa.

Vanha afrikkalainen sanonta sanoo, että ”lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä”. Muuttojen seurauksena monien lapsiperheiden tukiverkostot ovat etäällä tai muusta syystä vähäiset; ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen voi tuntua haasteelliselta. Lapsen kasvu käy erilaisten vaiheiden läpi; esim. lapsen uhmaikä tai murrosikä koettelevat monien vanhempien kärsivällisyyttä.

Joskus vanhempi uupuu tai masentuu syystä tai toisesta; oman lapsuuden eväät ovat voineet olla puutteelliset ja sukupolvien henkinen perintö mietityttää. Vanhemman onkin tärkeää muistaa huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan jaksaakseen huolehtia jälkikasvustaan. Kuten lentokoneessa opastetaan: ”Laita happinaamari ensin omille kasvoillesi ja sitten vasta lapsen.”

Lapsuus on vain kerran. Lapset tarvitsevat läsnäoloa, huolenpitoa, ohjausta, turvallisuutta ja rajoja; he tarvitsevat aikuisia, jotka eläytyvät heidän kokemusmaailmaansa, vastaanottavat ja jakavat heidän kokemuksiaan, tunteitaan ja kysymyksiään.

Vanhemmat tarvitsevat puolestaan tukea kasvatustehtävässään. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen eikä kenenkään tarvitse jaksaa yksin. Yksittäiset virheet eivät kaada koko kasvatusta.

Keskustelen mielelläni lasten ja nuorten vanhempien kanssa kaikista mieltä askarruttavista asioista.